With Love, Liina

With Love, Liina

30. syyskuuta 2014

Proud to be Finn

Teki mieli tulla kirjoittamaan asiasta, joka häiritsi mua taas kerran. Nimittäin heikko kansallinen itsetunto. Luin erästä vaihtariblogia, jossa hän hehkutti vaihtomaataan ja samalla valitti kuinka Suomi on niin paljon huonompi samoissa asioissa. Ei hän varmaankaan Suomea vihaa, mutta jos tilanne olisi toisinpäin, ja jenkki olisi Suomessa vaihtarina, haukkuisiko hän Usa:ta huonoksi? Tuskin, hän vaan toteaisi asioiden olevan eri tavalla.

Suomi on asenneilmapiiriltään negatiivinen. Kaikessa kiinnitetään huomio aina huonoihin puoliin. Olenkin koonnut valituksia jotka voikin kääntää positiivisiksi!

Suomalaiset eivät osaa small talkia

Ei, Suomessa kaupan myyjä ei kysy mitä kuuluu, mutta yleensä kumminkin tervehtii. Kuvitelkaapa se päivä kun mikään ei mene putkeen ja haluisi hakea vaan jotain syötävää ja mennä äkkiä kotiin tuijottamaan Netflixiä, Kuinka mukava silloin olisi alkaa lätisemään säästä ja kertomaan siskosi kuulumisia? Se hienous Suomessa on myös, että yleensä kun suomalainen kysyy toiselta kuulumisia, ne myös kuunnellaan. Sitä paitsi uskallanpa sanoa että kyllä suomalaiset ovat vähän oppineet heittämään small talkia.



Suomessa on kallista.

Kiinnostaisi tietää näistä hinnoista valittavien vastaus siihen, miksi Suomessa on kalliimpaa kuin muualla. Sillä, että se huulirasva maksaa euron sijasta 2,5, hoidetaan esimerkiksi reikiintyneitä hampaita ja maksetaan opintotukia näin kärjistettynä. Ottamatta kantaa siihen kuinka julkisen talouden tulisi toimia Suomessa, haluaisin pyytää miettimään vähän taustoja. Suomessa harvemmin kun joudutaan vararikkoon lääkärikäynnin takia tai joudutaan valikoimaan kouluja epätasaisen tason perusteella, toisin kuin monessa muussa maassa.



Suomalaiset ovat hiljaisia ja juroja

Tämä liittyy tuohon smalltalkkiin. Miksi hiljaisuus on niin huono asia? Kaverini kertoi ollessaan Espanjassa koulussa, hän kärsi päänsärystä päivittäin kovan melun takia, joten en tiedä kuinka kivaa se melu on. Vaihtarikaverini kertoi että Suomessa on ihanaa se kun voi puhua vain tärkeistä asioista, ja jos vaikka väsyttää, ei tarvitse puhua koko ajan. Hiljaisuus on oikeasti myös aika kiva asia. Vaikka itsekkin rakastan keskustelemista, on ihana kun voi esimerkiksi aamulla syventyä hesariin ja puuroon small talkin sijasta.



Suomalaiset ovat harmaavarpusia ja eivät osaa pukeutua.

Jos nyt tulee jollekin uutena tietona, viimeisen sadan vuoden aikana Suomi on pyristellyt pois suurvallan alta itsenäiseksi, sotinut, maksanut sotakorvauksia ja samalla kuitenkin noussut maatalousvoittoisesta kehitysmaasta yhdeksi esimerkillisimmistä tietoyhteiskunnista. Suomessa ei yksinkertaisesti ole ollut kulutuskulttuuria  tai pröystäilyä - ei navettaan kannattanut pukea korkokenkiä ja laittaa huulipunaa. Lisäksi neljä vuodenaikaa aiheuttavat haastetta. Jos neljä kuukautta vuodesta hame meinaa aiheuttaa hypotermian, asettaa se prioriteetit uusiksi. On helppoa olla tyylikäs jakkupuvussa, toisin kuin toppatakissa. Lisäksi omasta mielestäni suomalaisten tyylikkyys on kasvamassa koko ajan.



Itse arvostan suomalaisuudessa rehellisyyttä, täsmällisyyttä, hiljaisuutta ja käytännöllisyyttä. Ei Suomi tietenkään täydellinen ole, mutta ketä hyödyttää huonojen puolien korostaminen? Eivät ranskalaisetkaan korosta kielitaidottomuuttaan tai italialaiset tapaansa olla myöhässä. Miksi suomalaisten täytyisi? Lisäksi jokainen valittaja voi mennä itseensä. Olitko itse tänään yhtä hymyä ja auringonpaistetta kaupan myyjälle, heräsitkö aamulla kuudelta laittautumaan ja keskustelitko jo aamupalapöydässä jostakin henkevästä. Yksi lempisanontojani on "Ole itse se muutos jonka haluat tapahtuvan" ja tähän se pätee hyvin. Siksi pyydän kaikkia tekemään muutettavat asiat itse ensin, jotta niitä voi pyytää myös muilta. Itse haluaisin hiukan lisää isänmaallista ylpeyttä Suomeen ja siksi kirjoitin tämän blogikirjoituksen tästä aiheesta!

Kuvat: weheartit.com

14. syyskuuta 2014

Berlin here we come!

Hei kaikki, ajattelin tulla kertomaan kohta olevasta kivasta jutusta: me nimittäin lähdetään Juhanin kanssa syyslomalla Berliiniin! Matka on Juhanin 18-vuotis syntymäpäivälahja multa, koska tiedän että Juhani pitää kaupungista varmasti! Varattiin lennot jo heinäkuussa ja hotellikin tuossa pari viikkoa sitten!

Olen käynyt nyt kolmesti Saksassa ja tämä on toinen kertani Berliinissä. Olin Berliinissä perheeni kanssa lokakuussa 2010, joten matkasta on kumminkin kulunut vähän aikaa. Ajattelin kuitenkin että voisin jakaa vähän kuvia matkalta, noin niinkuin fiilistelypohjalta. Laittakaa tästä soimaan mun lemppareita saksankielisiä biisejä ja nauttikaa! Pahoittelut muuten että laatu ei ole kauhean hyvää näissä kuvissa, tuolloin ei ollut vielä järkkäriä käytössä :).

Cro - Einmal um die Welt

Die Atzen - Party (Ich Will Abgehn)


Alligatoah - Willst Du


13. syyskuuta 2014

Designer Dreams

Hei kaikki! Nyt on taas haaveiluaika. Olen ajatellut palkitsevani ylppäreistä selviytymisestä, ja tälläisenä brand whorena palkinto olisi luonnollisesti vaate/asustepuolella. Keräsinkin kollaasiin joitakin suosikkejani.

Designer Dreams


1. Mulberryn huivi. Mulberryn klassikkohuivi on ollut haaveissa jo hetken aikaa. Kaverillani on tuo ruudullinen versio ja se on niin kaunis ja käytännöllinen! Lisäksi se kestää aikaa ja on tosi laadukas, kaverillani on ollut jo huivi useamman vuoden, eikä ole mennyt ilmeisesti miksikään, toisin kuin olen kuullut esimerkiksi Louis Vuittonin huiveista. Tietysti se reilu 200 euron hinta mietityttää, mutta toisaalta uskon sen olevan sen arvoinen.

2. Lompakko. Kohta kaksi vuotta vanha Valentinon lompakkoni on ihana, mutta käytön jäljet alkavat ikävä kyllä jo hieman näkymään. Voisin siis hyvin panostaa uuteen lompakkoon! Kollaasissa Calvin Kleinin ja Mulberryn yksilöt, mutta tiettyä suosikkia ei ole mielessä.

3. Neule ja farkut. Toisaalta olen miettinyt myös jos ostaisinkin pari hieman halvempaa tuotetta, esimerkiksi Leviksen tai Wranglerin farkut ja Ralph Laurenin neuleen. Ne olisivat sellaisia varmoja perusvaatteita, joihin en ikinä viitsi panostaa rahallisesti - saahan H&M:ltä lähes yhtä kivoja. No niin, mutta noissa Leviksen farkuissa kerrankin koko olisi juuri sopiva eikä neulekkaan varmaan nukkaantuisi ekassa pesussa.

4. Louis Vuittonin Pochette. Louis Vuitton on mielestäni vähän ristiriitainen merkki. Toisaalta pidän laukuista hirveästi, mutta toisaalta tuntuu hullulta maksaa laukusta, joka ei ole nahkaa, 700 euroa. Toisaalta, en omista juurikaan pieniä laukkuja, jotka eivät luonnollisesti ole niin kalliita, eikä ne joudu niin suurelle kulutukselle. Täytyisi varmaan käydä joku päivä Helsingin liikkeessä katsomassa laukkuja luonnossa.

5. Acnen Canada scarf. Toinen ihana huivi, joka on myös suosittu. Hinta taitaa olla hieman Mulberryn alapuolella, mutta laatu yhtä hyvää. Ongelmana on ehkä se, että nuo ovat edelleen hieman kiven alla, ja en siltikään ole niin varma ovatko nuo yhtä ihania.

6. Louboutinit. Olen luvannut itselleni puoli vitsillä, että jos pääsen ylioppilaaksi, haen lakkini Louboutineissa. Christian Louboutinin punapohjaiset korkokengät olivat ensimmäiset kengät joista aloin 13-vuotiaana haaveilemaan, Eikä se haave ole vieläkään haihtunut. Olisi oikeasti upeaa ostaa nuo unelmat. Ja nuo maksavat paljon ja olisi siis fiksua säästää jo syksystä lähtien. Mutta sitten, mitä jos ne eivät olekkaan niin täydelliset? Mitä jos ne eivät olekkaan kaiken säästämisen ja haaveilun arvoiset. Voi olla, että näitäkin tulisi käydä sovittamassa. Ainut vain, että näitä ei myydä ihan joka paikassa, mutta ehkä Berliinissä voisi käydä vierailulla Louboutinin liikkeessä.

7. Repetton ballerinat Repetettot ovat myös pidempiaikainen haave. Niiden laatu on kuulemma erinomaista ja hintakin on ihan siedettävä. Näitä vain ei pääsisi heti käyttämään, vaan pitäisi odottaa ensi kevääseen. Mutta ehkä ne olisivat silti hyvä sijoitus?

Kommentoikaa, mihin te panostaisitte?

6. syyskuuta 2014

If you can't see anything beautiful about yourself, you need to get a different mirror

Olen lähiaikoina pohtinut erästä aihetta, joka on monelle naispuoliselle ihmiselle tärkeä, kuin myös miehillekin. Se vaikuttaa itsetuntoon ja on paljon esillä. Se saa paljon arvoa ja sitä arvostetaan eri tavoin. Kauneus ja ulkonäkö. Toisaalta ihana mutta toisaalta myös ahdistava aihe.

Aihe tuli mieleeni muutama päivä sitten kun selasin instagramia. Törmäsin siellä yhteen tyttöön, jonka tiedän myös oikeassa elämässä. Hän on todella kaunis, melko klassisella tavalla. Instagramissa olevaa kuvaa hänestä, oli kuitenkin ilmiselvästi photoshopattu. Tyttö kielsi tämän ja väitti ettei tiedä asiasta mitään. Sinänsä kiinnostavaa ei ollut se, kumpi oli totta, vaan se että niin oli tehty. Tyttö on kuvan kaunis ja kuva olisi varmasti ollut onnistunut myös ilman muokkausta. Miksi niin on silti täytynyt tehdä?

Itse voin myöntää että muokkaan kuviani. Enimmäkseen vain valoja ja varjoja sekä värikylläisyyttä, joskaan en edes osaisi tehdä muuta. Mutta jos osaisin, varmaankin joskus tekisin. En tuomitse jos tummia silmän alusia häivytetään, ihon sävyeroa tasoitetaan tai hampaita valkaistaan, joskus kuva onnistuu muuten hyvin, mutta tuollainen pieni asia saattaa jäädä häiritsemään. Se on ihan ok korjata, jos sen voisi muutenkin tehdä, oikeassa elämässä itselleen. Mutta miksi kuviin täytyisi muokata itseään hoikemmaksi, isompi rintaiseksi, suurempi silmäiseksi tai mitään muutakaan, jota ei voi tehdä itselleen muutenkaan kovin helposti? Muistan kun tutustuin viime kesänä yhteen ystävääni, joka tekee mallintöitä. Hänellä on omaperäiset kasvonpiirteet ja oli helppo ymmärtää miksi häntä on kiinnostava valokuvata. Olin kuitenkin järkyttynyt kun näin ensimmäistä kertaa hänestä valmiita mallikuvia. Ystävääni ei meinannut tunnistaa samaksi ihmiseksi. Kaikki ne kauniit kasvonpiirteet oli photoshopattu ja häivytetty pois. Tuntui hullulta, että jos haluaa tietyn tyyppisen mallin, häneltä häivytetään puolet siitä ilmiömäisyydestä pois.



Miksi mikään ei ikinä riitä? Miksi muokkausta pitää harrastaa? Miksi ihminen ei voi olla kaunis juuri sellaisena kuin on? Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan, joten miksi pitää yllä illuusiota sellaisesta? Ei ihmisen täydy näyttää photoshopatulta. Miksi sitten kaikki kokevat riittämättömyyden tunnetta itsestään? Koen sitä itsekin, on monia puolia jotka korjaisin itsessäni jos voisin. Ja olenhan muuttanutkin, Totta kai ihminen voi muuttaa itseään niin paljon kuin haluaa, kunhan vain motiivit siihen on selvillä. Se että korjauttaa pieniä virheitä, jotka ovat häirinneet vuosikausia, on mielestäni täysin ok korjauttaa. Mutta jos ne pienet virheet haluaa muuttaa koska muut sanovat niin, tai kokee saavansa hyväksyntää niin, ollaan pahasti metsässä.


Tuntuu hullulta, että kukaan ei voi olla tyytyväinen itseensä. Ja samalla tuntuu että muutkaan eivät voi olla. Kuvankauniista ihmisistä etitään ne pienet epätäydellisyydet, fitnessurheilijoilla huomio kiinnitetään niihin lihaksiin jotka eivät ole kehittyneet maksimiinsa... List goes on. Miksi näin tehdään? Miksi kaikki negatiivisuus? Kun kukaan EI ole täydellinen, niin miksi epätäydellisyyttä kritisoidaan? En haluaisi sanoa että kateellisuuden takia, koska en usko että se aina kateellisuudesta johtuu. Mutta mistä sitten, Tähän haluaisin saada vastauksen.

Tyytymättömyys itseensä on hankala asia. Varsinkin itse, pidän erittäin kauniina asioita, joita en voi saada, kuten ruskeat silmät, tummempi ihonsävy, pidemmät jalat, kapea vyötärö. Miksi on niin vaikeaa hyväksyä se, etten ikinä voi näitä kauniina pitämiäni ominaisuuksia saada? On helppoa sanoa, että ole paras versio itsestäsi, mutta kovin vaikeaa on yrittää toteuttaa sitä.

8. elokuuta 2014

Brown & Blue

Hei kaikki! Tämä asu on jo melko vanha, mutta laitetaas se silti eetteriin! Käytiin joskus heinäkuun alussa piitan kanssa Bassline festarin designkirppiksellä, katsomassa löytyiskö jotain. Samalla käytiin kuvailemassa asut tuolla Tuomiokirkolla, kun siellä on niin hienot puitteet!

Mekko - Kirpputori (Zara)
Laukku - Michael Kors, Kengät - Ranskasta, Vyö - Pimkie, Rannekorut - Nomination, Sormus - Claire´s

Mekko on yksi mun suuria lemppareita, ehkä parhaimpia kirpparilöytöjä ikinä! Tykkään asusta muutenkin paljon, ruskea ja sininen näyttää niin kivalta keskenään. Täytyy kehua muuten tuota Hamiltoniani, se on ollut mulla nyt vuoden käytössä ja edelleen kuin uusi! Samaa ei voi valitettavasti sanoa noista mun ballerinoista, ne ovat Nizzasta lokakuulta ja nyt jo melko käyttökelvottomat. Harmi, olisin odottanut että nuo selviäisi edes kesän yli.

Mitä te tykkäätte asusta?