With Love, Liina

With Love, Liina

14. syyskuuta 2014

Berlin here we come!

Hei kaikki, ajattelin tulla kertomaan kohta olevasta kivasta jutusta: me nimittäin lähdetään Juhanin kanssa syyslomalla Berliiniin! Matka on Juhanin 18-vuotis syntymäpäivälahja multa, koska tiedän että Juhani pitää kaupungista varmasti! Varattiin lennot jo heinäkuussa ja hotellikin tuossa pari viikkoa sitten!

Olen käynyt nyt kolmesti Saksassa ja tämä on toinen kertani Berliinissä. Olin Berliinissä perheeni kanssa lokakuussa 2010, joten matkasta on kumminkin kulunut vähän aikaa. Ajattelin kuitenkin että voisin jakaa vähän kuvia matkalta, noin niinkuin fiilistelypohjalta. Laittakaa tästä soimaan mun lemppareita saksankielisiä biisejä ja nauttikaa! Pahoittelut muuten että laatu ei ole kauhean hyvää näissä kuvissa, tuolloin ei ollut vielä järkkäriä käytössä :).

Cro - Einmal um die Welt

Die Atzen - Party (Ich Will Abgehn)


Alligatoah - Willst Du


13. syyskuuta 2014

Designer Dreams

Hei kaikki! Nyt on taas haaveiluaika. Olen ajatellut palkitsevani ylppäreistä selviytymisestä, ja tälläisenä brand whorena palkinto olisi luonnollisesti vaate/asustepuolella. Keräsinkin kollaasiin joitakin suosikkejani.

Designer Dreams


1. Mulberryn huivi. Mulberryn klassikkohuivi on ollut haaveissa jo hetken aikaa. Kaverillani on tuo ruudullinen versio ja se on niin kaunis ja käytännöllinen! Lisäksi se kestää aikaa ja on tosi laadukas, kaverillani on ollut jo huivi useamman vuoden, eikä ole mennyt ilmeisesti miksikään, toisin kuin olen kuullut esimerkiksi Louis Vuittonin huiveista. Tietysti se reilu 200 euron hinta mietityttää, mutta toisaalta uskon sen olevan sen arvoinen.

2. Lompakko. Kohta kaksi vuotta vanha Valentinon lompakkoni on ihana, mutta käytön jäljet alkavat ikävä kyllä jo hieman näkymään. Voisin siis hyvin panostaa uuteen lompakkoon! Kollaasissa Calvin Kleinin ja Mulberryn yksilöt, mutta tiettyä suosikkia ei ole mielessä.

3. Neule ja farkut. Toisaalta olen miettinyt myös jos ostaisinkin pari hieman halvempaa tuotetta, esimerkiksi Leviksen tai Wranglerin farkut ja Ralph Laurenin neuleen. Ne olisivat sellaisia varmoja perusvaatteita, joihin en ikinä viitsi panostaa rahallisesti - saahan H&M:ltä lähes yhtä kivoja. No niin, mutta noissa Leviksen farkuissa kerrankin koko olisi juuri sopiva eikä neulekkaan varmaan nukkaantuisi ekassa pesussa.

4. Louis Vuittonin Pochette. Louis Vuitton on mielestäni vähän ristiriitainen merkki. Toisaalta pidän laukuista hirveästi, mutta toisaalta tuntuu hullulta maksaa laukusta, joka ei ole nahkaa, 700 euroa. Toisaalta, en omista juurikaan pieniä laukkuja, jotka eivät luonnollisesti ole niin kalliita, eikä ne joudu niin suurelle kulutukselle. Täytyisi varmaan käydä joku päivä Helsingin liikkeessä katsomassa laukkuja luonnossa.

5. Acnen Canada scarf. Toinen ihana huivi, joka on myös suosittu. Hinta taitaa olla hieman Mulberryn alapuolella, mutta laatu yhtä hyvää. Ongelmana on ehkä se, että nuo ovat edelleen hieman kiven alla, ja en siltikään ole niin varma ovatko nuo yhtä ihania.

6. Louboutinit. Olen luvannut itselleni puoli vitsillä, että jos pääsen ylioppilaaksi, haen lakkini Louboutineissa. Christian Louboutinin punapohjaiset korkokengät olivat ensimmäiset kengät joista aloin 13-vuotiaana haaveilemaan, Eikä se haave ole vieläkään haihtunut. Olisi oikeasti upeaa ostaa nuo unelmat. Ja nuo maksavat paljon ja olisi siis fiksua säästää jo syksystä lähtien. Mutta sitten, mitä jos ne eivät olekkaan niin täydelliset? Mitä jos ne eivät olekkaan kaiken säästämisen ja haaveilun arvoiset. Voi olla, että näitäkin tulisi käydä sovittamassa. Ainut vain, että näitä ei myydä ihan joka paikassa, mutta ehkä Berliinissä voisi käydä vierailulla Louboutinin liikkeessä.

7. Repetton ballerinat Repetettot ovat myös pidempiaikainen haave. Niiden laatu on kuulemma erinomaista ja hintakin on ihan siedettävä. Näitä vain ei pääsisi heti käyttämään, vaan pitäisi odottaa ensi kevääseen. Mutta ehkä ne olisivat silti hyvä sijoitus?

Kommentoikaa, mihin te panostaisitte?

6. syyskuuta 2014

If you can't see anything beautiful about yourself, you need to get a different mirror

Olen lähiaikoina pohtinut erästä aihetta, joka on monelle naispuoliselle ihmiselle tärkeä, kuin myös miehillekin. Se vaikuttaa itsetuntoon ja on paljon esillä. Se saa paljon arvoa ja sitä arvostetaan eri tavoin. Kauneus ja ulkonäkö. Toisaalta ihana mutta toisaalta myös ahdistava aihe.

Aihe tuli mieleeni muutama päivä sitten kun selasin instagramia. Törmäsin siellä yhteen tyttöön, jonka tiedän myös oikeassa elämässä. Hän on todella kaunis, melko klassisella tavalla. Instagramissa olevaa kuvaa hänestä, oli kuitenkin ilmiselvästi photoshopattu. Tyttö kielsi tämän ja väitti ettei tiedä asiasta mitään. Sinänsä kiinnostavaa ei ollut se, kumpi oli totta, vaan se että niin oli tehty. Tyttö on kuvan kaunis ja kuva olisi varmasti ollut onnistunut myös ilman muokkausta. Miksi niin on silti täytynyt tehdä?

Itse voin myöntää että muokkaan kuviani. Enimmäkseen vain valoja ja varjoja sekä värikylläisyyttä, joskaan en edes osaisi tehdä muuta. Mutta jos osaisin, varmaankin joskus tekisin. En tuomitse jos tummia silmän alusia häivytetään, ihon sävyeroa tasoitetaan tai hampaita valkaistaan, joskus kuva onnistuu muuten hyvin, mutta tuollainen pieni asia saattaa jäädä häiritsemään. Se on ihan ok korjata, jos sen voisi muutenkin tehdä, oikeassa elämässä itselleen. Mutta miksi kuviin täytyisi muokata itseään hoikemmaksi, isompi rintaiseksi, suurempi silmäiseksi tai mitään muutakaan, jota ei voi tehdä itselleen muutenkaan kovin helposti? Muistan kun tutustuin viime kesänä yhteen ystävääni, joka tekee mallintöitä. Hänellä on omaperäiset kasvonpiirteet ja oli helppo ymmärtää miksi häntä on kiinnostava valokuvata. Olin kuitenkin järkyttynyt kun näin ensimmäistä kertaa hänestä valmiita mallikuvia. Ystävääni ei meinannut tunnistaa samaksi ihmiseksi. Kaikki ne kauniit kasvonpiirteet oli photoshopattu ja häivytetty pois. Tuntui hullulta, että jos haluaa tietyn tyyppisen mallin, häneltä häivytetään puolet siitä ilmiömäisyydestä pois.



Miksi mikään ei ikinä riitä? Miksi muokkausta pitää harrastaa? Miksi ihminen ei voi olla kaunis juuri sellaisena kuin on? Täydellistä ihmistä ei ole olemassakaan, joten miksi pitää yllä illuusiota sellaisesta? Ei ihmisen täydy näyttää photoshopatulta. Miksi sitten kaikki kokevat riittämättömyyden tunnetta itsestään? Koen sitä itsekin, on monia puolia jotka korjaisin itsessäni jos voisin. Ja olenhan muuttanutkin, Totta kai ihminen voi muuttaa itseään niin paljon kuin haluaa, kunhan vain motiivit siihen on selvillä. Se että korjauttaa pieniä virheitä, jotka ovat häirinneet vuosikausia, on mielestäni täysin ok korjauttaa. Mutta jos ne pienet virheet haluaa muuttaa koska muut sanovat niin, tai kokee saavansa hyväksyntää niin, ollaan pahasti metsässä.


Tuntuu hullulta, että kukaan ei voi olla tyytyväinen itseensä. Ja samalla tuntuu että muutkaan eivät voi olla. Kuvankauniista ihmisistä etitään ne pienet epätäydellisyydet, fitnessurheilijoilla huomio kiinnitetään niihin lihaksiin jotka eivät ole kehittyneet maksimiinsa... List goes on. Miksi näin tehdään? Miksi kaikki negatiivisuus? Kun kukaan EI ole täydellinen, niin miksi epätäydellisyyttä kritisoidaan? En haluaisi sanoa että kateellisuuden takia, koska en usko että se aina kateellisuudesta johtuu. Mutta mistä sitten, Tähän haluaisin saada vastauksen.

Tyytymättömyys itseensä on hankala asia. Varsinkin itse, pidän erittäin kauniina asioita, joita en voi saada, kuten ruskeat silmät, tummempi ihonsävy, pidemmät jalat, kapea vyötärö. Miksi on niin vaikeaa hyväksyä se, etten ikinä voi näitä kauniina pitämiäni ominaisuuksia saada? On helppoa sanoa, että ole paras versio itsestäsi, mutta kovin vaikeaa on yrittää toteuttaa sitä.

8. elokuuta 2014

Brown & Blue

Hei kaikki! Tämä asu on jo melko vanha, mutta laitetaas se silti eetteriin! Käytiin joskus heinäkuun alussa piitan kanssa Bassline festarin designkirppiksellä, katsomassa löytyiskö jotain. Samalla käytiin kuvailemassa asut tuolla Tuomiokirkolla, kun siellä on niin hienot puitteet!

Mekko - Kirpputori (Zara)
Laukku - Michael Kors, Kengät - Ranskasta, Vyö - Pimkie, Rannekorut - Nomination, Sormus - Claire´s

Mekko on yksi mun suuria lemppareita, ehkä parhaimpia kirpparilöytöjä ikinä! Tykkään asusta muutenkin paljon, ruskea ja sininen näyttää niin kivalta keskenään. Täytyy kehua muuten tuota Hamiltoniani, se on ollut mulla nyt vuoden käytössä ja edelleen kuin uusi! Samaa ei voi valitettavasti sanoa noista mun ballerinoista, ne ovat Nizzasta lokakuulta ja nyt jo melko käyttökelvottomat. Harmi, olisin odottanut että nuo selviäisi edes kesän yli.

Mitä te tykkäätte asusta? 

7. elokuuta 2014

Autumn inspiration

Hieman ostos- ja pukeutusmisinspiraatiota syksyksi! Näitä asioita haluaisin tältä syksyltä ihan mielettömästi!
Something for autumn

Maanläheiset värit

Olen innostunut nyt melko neutraaleista väreistä, ruskean eri sävyt ja musta ja valkoinen ovat nyt todella kivoja. Vähän kun lisää sekaan viininpunaista, khakinvihreää, sinistä ja punaista niin alkaa olla syksyn väripaletti kasassa! Tietysti näin elokuussa vielä kesän jäljiltä myös värit ovat kaapissa, mutta ilmojen kylmetessä väritkin varmaan synkkenevät

Klassiset asusteet

Helmikorut, klassiset saappaat, neutraalit villahuivit... Klassinen tyyli näyttä todella skarpilta, joten mikäs sen parempaa! Lisäksi asusteiden käyttöä voisi lisätä, se tekee ihmeitä vähän tylsällekin asulle. Pitäisi myös tutkia kauppojen asustevalikoimaa tarkemmin, erityisesti korujen kohdalla!

Ratsastushenkisyys

Myönnetään, en ole ikinä ratsastanut, enkä ymmärrä koko lajista mitään, mutta ratsastusvibat pukeutumisessa näyttävät kaikesta huolimatta kivoilta! Pitkät saappaat, trikootyyppiset housut, nahkapaikkaset neuleet, tikkitakit ja liivit... Kaikki noi kuulostaa niin kivoilta!

Millaisia suosikkeja teillä on pukeutumisessa tänä syksynä?